Reetan esiin nostama kysymys siitä, suosiiko ”tulevaisuuden koulu” sosiaalisesti lahjakkaita oppilaita on pohtimisen arvoinen. Merkitseekö ”tulevaisuuden koulu” teknologiaa painottavine oppimisympäristöineen sitä, että toisten opiskelijoiden kanssa kirjallista kanssakäymistä vieroksuvat opiskelijat yllättäen huomaavatkin olevansa paitsiossa? Uudet opetukseen ja oppimiseen liittyvät ratkaisut tuonevat mukanaan uusia ongelmia. Pohtia sopii myös sitä, tuleeko ”tulevaisuuden koulujen” mukana katoamaan jotakin sellaista, millä nykyään on merkitystä oppijoiden ”sosiaalistumiselle yhteiskunnan jäseniksi”?
Oppimisympäristöjen muutos tuntuu väistämättömältä, mutta samalla sitä voi pitää myös välttämättömänä. Yhteiskunnista on tullut entistä dynaamisempia ja tähän haasteeseen on kaikkien oppimisen instituutioiden myös vastattava niiden oman oppimisympäristöihin liittyvän ajattelun muutoksen kautta.
Uusien ideoiden ja ajatusten kokeileminen vaatii rohkeutta. Uusien teknologisten ratkaisujen hyväksikäytössä opetuksessa tullee toisinaan vastaan uusia käytännön ongelmia. Mitä opettaja tekee esimerkiksi siinä tapauksessa kun hän huomaa, että eilen vielä oppitunnin käyttöön tarkoitettu materiaali ei olekaan enää tänään saatavilla internetissä? Niin, tarvitaan varasuunnitelmia… Uusien konseptien rakentamiseen ei välttämättä ole aina saatavissa jo kokeiluasteen ohittaneita malleja toisilta opettajilta.
Pioneereina toimineiden opettajien hyväksi havaitsemia ratkaisuja on syytä kerätä ja jakaa toisille opettajayhteisön kesken. Tästä on hyvänä mallina Tampereen kaupungin vetämä TOPSchool -hanke. Korkeakouluissa tapahtuvan tutkimuksen ja koulutuksen sekä opettajien työssään luomien innovaatioiden lisäksi tarvitaan internetin virtuaaliavaruuteen myös tiloja, joihin voidaan tallentaa materiaalia muiden opettajien käyttöön. Kokemuksien ja ajatuksien jakamiseen uusista oppimisympäristöistä tarvittaneen blogien lisäksi myös keskitetympiä areenoita, sillä ei ole mitään järkeä siinä, että viisi opettaja kukin keksii itse ”kärrynpyörän” uudestaan. Luokkahuonekeskeisyydestä siirtyminen ”tulevaisuuden koulun” opetusympäristöihin merkitsee siten tarvetta opettajien ajattelutapojen muutoksiin. Tarvitaan valmiutta omien oivallusten ja ajatusten jakamiseen yhteisöllisesti muiden opettajien kesken. Tämä ajattelutapoihin liittyvä murros ei välttämättä synny ilman uuteen ajatteluun liittyviä ”kasvamisen kipuja”.
Jouko Jousea
aikuiskasvatuksen opiskelija
