Blogit viestintäkulttuurin rakentajina

Blogeja oppimisympäristönä tutkineen väitöskirjatutkimukseni (monografia) julkaisuhetki on nyt  syksyllä 2021 lähestymässä. Nyt on hyvä hetki esittää pohdintoja blogeista viestintäkulttuurisena ilmiönä.

Blogit ovat osa sosiaalista mediaa. Sosiaalisen median (social media) määrittely ilmiönä on osoittautunut haastavaksi (Hintikka 2007, 8–9). Purettaessa kahdesta sanasta muodostuva käsite sosiaaliseen (yhteisöllisyys, vuorovaikutus, toiminta) (Partanen 2009) ja mediaan (teknologia, symbolijärjestelmä) (Kozma 1991) on tavoitettavissa vuosisatojen kuluessa muotoutuneita viestinnän kulttuurisia artefakteja. Kulttuurisena ilmiönä välitteinen viestintä on ollut olemassa koko sen ajan, kun yksilöt ovat pystyneet viestimään toisilleen esimerkiksi piirtämällä tai kirjoittamalla. Blogit osana sosiaalista mediaa on eräs välitteisen viestinnän muoto omine viestintäkulttuureineen. Siihen liittyy oma teknologiansa, joka voi muovata vuorovaikutuksen kulttuuria.

Blogit ovat vielä suhteellisen uusi ilmiönä, mutta ne ovat jo vaikuttaneet ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Tämä näkyy niin tieteellisessä keskustelussa kuin tietyn alan harrastajien tai yksittäisten ihmisten viestinnässä. Blogien etuina on matala julkaisemisen kynnys. Demokratiaan perustuvissa yhteiskunnissa ohjelmia on helposti saatavilla, ja niiden käyttäminen on helppoa ja ongelmatonta.

Blogeilla on periaatteessa mahdollista saavuttaa jopa perinteisiä medioita suurempi yleisö, sillä Internetin hakukoneilla tietyn aihepiirin blogit on helposti tavoitettavissa. Mielenkiintoisena voidaan pitää kysymystä ovatko blogit mediana muokkaamassa pikemminkin lokalisaation kuin globalisaation tasolla viestintäkulttuuria ilmiönä (ks. During 2005, 81, 92–94). Blogivuorovaikutuksen seuraaminen tai siihen osallistuminen ei välttämättä edellytä taloudellista panostusta, mikäli käyttäjän hallussa on jo viestintään käytettävä teknologia. Globaalilla tasolla vuorovaikutus edellyttää kuitenkin kielitaidollisia kompetensseja. Korkeakoulutettujen suomalaisten kielitaito useimmiten rajoittuu suomen ja ruotsin kieleen sekä vieraissa kielissä englantiin. Vain pieni osa kykenee osallistumaan vuorovaikutukseen muilla valtakielillä kuten saksan, ranskan, espanjan tai kiinan kielellä.

Sosiaalisen median piirteiksi on liitetty käyttäjälähtöinen kulttuuri (user-generated culture) ja osallisuuden kulttuuri (participatory culture), jossa interaktion osanottajat eivät välttämättä enää jää passiivisiksi Internetin sisältöjen kuluttajiksi (Kupiainen 2013). Sosiaalisessa mediassa osanottajan rooli voi olla sisältöjen tuottaja sekä sisältöjen kuluttaja. Ilmiötä kuvataan tuottaja-kuluttaja (prosumer) termillä. Se merkitsee vuorovaikutuksen subjektille uudenlaista toimijuutta. (McLoughlin & Lee 2011.) Perustavaa laatua olevana viestintäkulttuurisena muutoksena perinteiseen ammattilaisten (toimittajien) tuottamiin medioihin verrattuna sosiaaliseen mediaan liittyy ilmiönä myös käyttäjätuotanto (produsage) (Bruns 2008, 23–30).

Blogien piirteiksi on tyypillisesti luettu dynaamisuus, kronologinen esitystapa sekä esityksen minämuoto (Tremayne 2007). Interaktion avoimuus osana Internetin toimintakulttuuria on mahdollistanut blogiteknologian sosiaalisen muokkautumisen. Toisaalta myös itse Internetin sekä blogien käyttötavat ovat muokkautuneet ja muokkautuvat sosiaalisesti. (Williams & Edge 1995; 1996; Kietzmann ym. 2011; Lenert 2004.) Sosiaalinen media voidaan tietyllä tapaa käsittää paluuksi niille juurille, joita varten Internet alun alkaen luotiin. Alkujaanhan se muistutti jättimäistä ilmoitustaulujärjestelmää, joka mahdollisti käyttäjien välillä ohjelmistojen, datan, viestien ja uutisten vaihtamisen. (Kaplan & Haenlein 2010.) Uusi viestintä­ympäristö voi kuitenkin edellyttää osallistujiltaan uusia kompetensseja ja aiempaa tiiviimpää yhteistyötä ja vuorovaikutusta.

Modernisaation prosessissa Internetiin ja sosiaaliseen mediaan liittyvät teknologiset innovaatiot ovat osa teknistä modernisaatiota, joka käsittää muun muassa tieto- ja viestintäteknologisia innovaatioita. Sosiaalisen median taloudellisen modernisaatioon blogi-sovellukset liittyvät uutena tiedonvälityksen mediana. Niistä on muodostunut yksi kilpaileva tekijä ammattimaisesti tuotetulle perinteiselle tiedonvälitykselle. Sosiaalisen median perimmäisenä tarkoituksena ei välttämättä ole ollut tuottaa taloudellista hyvää viestintään osallistuville, vaikka pienelle osalle käyttäjistä alun perin harrastuksesta alkaneesta blogin pidosta on muodostunut ansainnan muoto (vrt. During 2005, 16–17).

Sosiaaliseen median taloudellisen modernisaation prosessiin voi liittyä riskinä erilaisten toimijoiden kapealaiset intentiot viestintään osallistumisen motiiveina. Käyttäjätuotannossa yksilöltä saattaa puuttua merkittävässä määrin sitä osaamista, jota perinteisten medioiden sisältöjen tuottajilla on hallussa saamansa koulutuksen ansiosta (Hall 1992, 145–146). Suomalaiset ovat tottuneet luottamaan (ammattimaisesti) tuotettuun painettuun sanaan sekä radiossa ja televisiossa toimitettujen ohjelmien sisältöihin. Sosiaalisen median sisältöjen laatu saatetaan toisinaan samaistaa ammattitoimittajien uutisointiin. Lukijat ovatkin ovat joutuneet uuteen tilanteeseen, joka edellyttää medialukutaitoja. Ääritapauksessa sosiaalisen median sisältöjen tuottamisen pontimena on saattanut olla kirjoittajan frustraatio tai hänen aivan omankaltaisensa tapa hahmottaa ympärillään olevaa maailmaa ja sen ilmiöitä.

Julkaisut blogeissa eivät välttämättä uusinna niitä yhteiskunnassa vallalla olevia käytäntöjä ja normeja, joita perinteinen tiedonvälitys on saattanut pyrkiä vaalimaan. Blogien kautta voi nousta esiin uusia ”yksilöllisiä ääniä”. Näiden ”yksilöllisten äänien” viestiä ei välttämättä ole toisten toimesta jo kertaalleen tulkittu ennen kuin ne tavoittavat vastaanottajansa. Blogi sovelluksena antaa yksilölle mahdollisuuden saada oma äänensä kuuluviin. Blogosfääristä voi kuitenkin tavoittaa myös poliittisen modernisaation ulottuvuuden, jossa interak­tion osapuolten intentioihin kuuluvat vallalla oleviin normeihin ja järjestelmiin liittyvät interven­tiot. Vuorovaikutuksen spatiaalisissa sfääreissä voi muodostua myös kamppailua vallasta, jossa perinteiset viestintävallan haltijat voivat joutua puolustamaan valtapositioitaan – toisinaan myös olemassaolonsa oikeutusta (Fornäss 1988, 68). Viestintäkulttuurin perinteisten sfäärien muurit ja kehykset suojaavat, erottavat, rajaavat ja järjestävät vallalla olevia kulttuurijärjestelmiä (Fornäss 1988, 72). Mitä syntyy, jos nämä sfäärien muurit ja kehykset murretaan? Onko se jonkin uuden ja toimivamman yhteiskunnan ja viestintäkulttuurin alku vai aivan jotain muuta?

Kulttuuriin ilmiönä liittyy erilaisten käytänteiden jakautumista ja yhdistymistä, mutta toisaalta käytänteet saattavat muodostaa toisiaan risteävän verkoston. Merkittävää tekijää kulttuuristen il­miöiden kehittymisessä näyttelee interaktio, sillä kulttuuriset prosessit ovat kommunikatiivisia: ”Me emme passiivisesti mukaudu ennalta olemassa oleviin kehyksiin, sääntöihin ja koodeihin, vaan muovaamme ja luomme uudelleen itseämme, toinen toisiamme, maailmojamme ja symbolisia muotojamme prosessissa, joka ainakin periaatteessa on luonteeltaan avoin, aktiivinen ja luova.” (Fornäss 1988, 11.) Kulttuuri on osa yksilöiden elämänmittaista kasvamisprosessia, jossa interaktiossa kanssaihmiset ja aiemmin luodut artefaktit näyttelevät merkittävää osaa.

Innovaatioiden diffuusio osaksi viestintäkulttuuria vaatii oman aikansa. Kulttuuriset muutokset tapaavat tapahtua hitaasti. Toisinaan merkittävät vuorovaikutukseen liittyvät innovaatiot voivat saada aikaan muutoksia myös nopeassa tahdissa. Ei ole vasta kuin muutama vuosikymmen siitä, kun uutena teknologiana sähköposti sivuutti volyyminsa osalta arkipäivän viestinnän mediana käsin kirjoitetut kirjeet, sähkeet ja telefaksit. Viestintäkulttuurin blogeissa voidaan ajatella ottavan vasta ensi askeleitaan, jos niitä verrataan painettuun mediaan kuten sanomalehtiin.

Interaktiosta perinteisissä medioissa jää yleensä jäljelle jälkiä, jotka on mahdollista tallentaa. Nämä tallennetut jäljet voivat säilyä yli ajan. (Fornäss 1988, 200.) Viestintäprosessi on tiedotustutkimuksen piirissä hahmoteltu kiertokuluksi, jossa tekijöinä ovat lähettäjä, sanoma ja vastaanottaja (Hall 1992, 133). Blogeissa olevat sanan, äänen tai kuvan notaatiot saattavat kuitenkin hävitä ajan myötä, koska ne ovat useimmiten olemassa vain digitaalisessa muodossa. Tallenteiden kadotessa häviää samalla myös niiden presentaa­tioon (diskursseihin) liittyvää kulttuuria. Yksittäisen blogin pitäjän lopettaessa harrasteensa saattavat kadota blogeihin tallennetut sanat, äänet ja kuvat yhtenä kokonaisuutena, vaikka jokin niistä jäisikin elämään yksittäisenä artefaktina. Mediasisältöjen kadotessa katoaa blogien viestintää kuvaavaa viestintäkulttuuria. Sosiaalinen media poikkeaa tämän piirteen osalta printtimediasta. Suomessa lainsäädännön kautta on huolehdittu siitä, että jokaisesta julkaistusta ja painetusta lehdestä tallennetaan yksi kappale Suomen kansallisarkistoon. Nykyisen ”digitaalisen viestinnän” aikakaudella ei ole vielä muodostunut käytäntöä, joka takaisi kaikkien digitaalisten tallenteiden säilymisen tuleville sukupolville tai tutkijoiden käyttöön. Vai onko sellainen sittenkin syntynyt suurvaltojen ”kaiken kattavan” tiedustelun ansiosta?

Lähteet:

Bruns, A. 2008. Blogs, Wikipedia, Second Life, and Beyond: From Production to Produsage. New York: Peter Lang Publishing.

During, S. 2005. Cultural studies. New York: Routledge.

Fornäss, J. 1988. Kulttuuriteoria. Tampere: Vastapaino Oy.

Hall, S. 1992. Kulttuurin ja politiikan murroksia. Tampere: Vastapaino.

Hintikka, K. 2007. Web 2.0 – johdatus internetin uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Hel­sinki: TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry.

Kaplan, A.M. & Haenlein, M. 2010. User of the world, unite! The challenges and opportunities of Social Media. Business Horizons 53(1), 59–68.

Kietzmann, J.H., Hermkens, K. McCarthy, I.P. & Silvestre, B.S. 2011. Social media? Get serious! Understanding the functional building blocks of social media. Business Horizons 54(3), 241–251.

Kupiainen, R. 2013. Diginatiivit ja käyttäjälähtöinen kulttuuri. Widerscreen 1/2013. Saatavilla www-muodossa: <http://widerscreen.fi/numerot/2013-1/diginatiivit>. Haettu 27.5.2016.

Kozma, R.B. 1991. Learning with Media. Review of Educational Research 61(2), 179–212.

Lenert, E. 2004. A social shaping perspective on the development of the world wide web. The case of iCraveTV. New Media & Society 6(2), 235–258.

McLoughlin, C. & Lee, M.J.W. 2011. Pedagogy 2.0: Critical Challenges and Responses to Web 2.0 and Social Software in Tertiary Teaching. Teoksessa M.J.W. Lee & C. McLoughlin (toim.) Teoksessa M.J.W. Lee & C. McLoughlin (toim.) Web 2.0-Based E-Learning: Applying Social Informatics for Tertiary Teaching. Hershey PA: IGI Global, 43–69.

Partanen, H. 2009. Sosiaalinen eli yhteisöllinen media. Kielikello, 3:33.

Tremayne, M. 2007. Introduction: Examining the Blog–Media Relationship. Teoksessa M. Tremayne (toim.) Blogging, Citizenship, and the Future of Media. New York: Routledge, IX–XIX.

Williams, R. & Edge, D. 1995. British Perspectives on the Social Shaping of Technology: A Rewiev of Research. Teoksessa T. Cronberg & K.H. Sørensen (toim.) Similar concerns, different styles? Technology Studies in Western Europe. Cost A4, Vol. 4. European Commission, Social Sciences, 239–285.